Tasan kuukausi sitten palasimme äitini ja avustajani kanssa Lontoosta. Matka oli kerta kaikkiaan unohtumaton ja hyvin antoisa. Mun on jo kauan pitänyt kirjoittaa blogiin matkasta mutta en ole vaan saanut aikaiseksi :D
Kerron nyt miten koin Lontoon ja miten erilaisuuteen suhtaudutaan suurkaupungissa.
Matkustaminen on aina ollut meille kaikille hyvin istumavoittoista. Etenkin mulle se on vielä enemmän istumista koska käytän pyörätuolia matkoilla. Syy siihen on se, etten jaksa kävellä pitkiä matkoja ja muutenkin pysyn vauhdissa mukana paremmin kun istun pyörätuolissa.
Tässä on syy , miksen matkustele paljon. Aktiivisena ihmisenä tämä muutos on valtava.
Myös lentokonekentillä on hyvin huomioitu liikuntarajoitteiset ihmiset.
Nyt kuitenkin uskaltauduin lähtemään reissun päälle Lontooseen. Pidennetty viikonloppu heinäkuun lopussa tuntui hyvältä ajalta reissun päällä olemiseen. Saavuimme Lontooseen perjantaina iltana ja ehdeimme jo näkemään paljon.
Ekat fiilikset kun joduin vaan istumaan pyörätuolissa, olivat hirveät. En tuntenut itseäni yhtään kotoisaksi ja en ollut oma iloinen itseni. Ihmiset sen sijaan eivät välittäneet yhtään erilaisuudestani. Olin siellä ihminen muiden joukossa.
Lauantai oli pitkä päivä. Lähdimme varhain kiertelemään ja katselemaan Lontoon tunnettuja nähtävyyksiä. Näimme esimerkiksi Buckingham palace, Big ben, London eye, St. James park ja Tower bridge.
Totuin myös pyörätuolissa istumiseen vähitellen. Aloin nauttimaan matkanteosta ja kokemaan nähtävyyksiä eri tavalla.
Lontoo on esteetön kaupunki. Onhan Lontoossa pidetty paraolympialaiset vuonna 2012.
Katukäytävillä oli helppo liikkua ja monissa paikoissa oli invavessat. Jopa hissien saatavuus korkeille silloille oli järjestetty, mikä lämmittää nuoren kriitikon mieltä hissien vähyydestä :D
Ihmiset Englannissa ovat todella ystävällisiä verrattuna Suomeen. Heidän auttaminen ei ole väkinäistä vaan sujuvaa ja hyvin luontevaa.
Sunnuntai päivän aika meni hyvin paljon tuliaisten ostamiseen. Kävimme isoissa kauppakeskuksissa ja kierteleminen monia puistoja.
Myös London museum tuli nähtyä, mikä kertoi hyvin Lontoon historian tähän päivään asti.
Suurkaupungeissa tulee vastaan monenlaisia ihmisiä. Tummaihoiset, aasialaiset, hindut ja liikuntavammaiset ovat täysin normaalia arkipäivää heidän katukuvassaan. Nautin olostani suuresti, kun en ollut kenenkään katseen kohteena sen kummemmin.
Matkailu arvartaa aina ja olen todella tyytyväinen matkaan. Kaikki onnistui hienosti eikä ollut mitään vastoinkäymisiä.
Lontoo tulee aina pysymään sydämessäni ja ehdottomasti menen käymään uudelleen !
Pysykää positiivisina! 😎
-Joonatan Pälkäs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti