Mulla sen sijaan oli pitkä lista ammatteja mihin en sopisi koska fyysiset esteet olivat liian suuria. Tietenkin ensimmäinen fiilis oli, että miltähän mun tulevaisuus tulee näyttämään.
Opon kanssa keskutelimme asiasta ja hän sanoi, että kyllä niitä ammatteja on myös mihin sovin.
Pääsin ylioppilaaksi syksyllä 2013. Ajattelin pitää välivuoden ja lepuuttaa itseäni raskaan lukio urani jälkeen. Näin jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt jatkaa opintoja eikä antaa sen flown kadota.
Ensimmäiset kolme kuukautta valmistumisen jälkeen rentouduin ja suoraan sanotusti nautein elämästä. Huomasin kuitenkin että tarvitsen rahaa elääkseni. Olin juuri muuttanut omilleni ja vuokran suuruus huimasi päätäni.
Työkkäri ehdottikin työkokeilua kulttuuritalo anniksella. Se oli ainoa keino saada työmarkkinatukea koska valmistumisen jälkeen tulee aina viiden kuukauden karenssi.
Vietin puoli vuotta kulttuuritalo anniksella ja kokemus oli huikea.
Huippuna oli se, kun pääsin ylen uutisiin ja radioon kertomaan kuinka liikuntarajoitteisten ihmisten on todella vaikea päästä palkkatyöhön ja kuinka passiivinen työkkäri on.
Puoli vuotta oli kulunut ja olin taas tyhjän päällä. En ollut vieläkään tietoinen mitä alaa alkaisin opiskelemaan. Työnhakeminen tuotti minulle suuria ongelmia, kun moneen työhön vaadittiin koulutus. Työhön, johon ei vaadittu koulutusta oli sen sijaan fyysisiä esteitä
(Esim kaupankassa) tai työtilojen ahtaus.
Siinä vaiheessa keksein mikä olisi se mun juttu! Sosiaaliopinnot kiehtoivat jollain tapaa ja voisin vaikuttaa samalla tähän yhteiskunnaliseen ongelmaan.
Samalla voisin olla ihmisten kanssa tekemisissä. Sainkin työkkärin kautta sovittua työkokeilun Satakunnan TE-toimistoon, jossa pääsin tutustumaan sosiaalityöntekijöiden arkeen. Nautein suunnattoman paljon siitä kuukaudesta. Tulin toimeen hyvin muiden työntekijöiden kanssa ja minusta pidettiin myös paljon.
Siinä vaiheessa tiesin että tämä on mun juttuni.
Olen nyt osallistunut kahteen sosionomin koulutuksen pääsykokeisiin ilman tuloksetta. Nyt aloitan opinnot avoimessa, jotta pääsisin helpommin sisään.
Monesti mietin miksi juuri minulla on liikuntavamma. Ehkä tällä on joku tarkoitus. Kaikki asiat olisi niin paljon helpompaa ja myös työnhaku helpottuisi suunnattomasti.
Olen kuitenki ymmärrätänyt että asiat voisi olla huonomminkin eikä asioita kannata jäädä murehtimaan.
Yksi isoimmista unelmistani on tehdä rehellistä palkkatyötä.
Pysykää positiivisina!! 😎
-Joonatan Pälkäs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti