Henkinen kasvutarina

Hyvää kesäistä iltaa sinne kotisohville! 😎🌞

Kesä on jo pitkällä ja koulujen alku lähenee väjäämättä. Tässä blogitekstissä palaan ajassa taakseppäin omiin koulumuistoihini. Kerron myös hieman miten omat ajatukset vaikuttivat miten suhtauduin omaan vammaani yläkoulussa ja miten suhtaudun siihen nykypäivänä.

Yläkoulu oli mulle vaikeaa aikaa. En ollut sujut itseni kanssa ja se näkyi jokapäiväisessä elämässäni. Kärsein lievästä ahdistuneisuushäiriöstä joka sai oloni araksi ja epävarmaksi.

Vaikka kavereita riitti niin silti tunsin itseni epävarmaksi ja en ollut sinut vammani kanssa. Olin myös hyvin sulkeutunut ihminen tuona aikoina joka näkyi miten kohtelin muita ihmisiä.
Olen kova säikkymään mikä näkyi voimakkaasti murrosikänä. Saatoin pelästyä ihan pikkuasioita mikä sai luokkakaverini naureskelemaan minun käyttäytymistäni.

Aloin pelkämään että pelästyn, niin silloin "hyppäsin" vielä enemmän kuin normaalisti.
Muistan erään matikan tunnin kun istuin luokassa ja ikkuna oli auki vieressäni. Ulkona tuuli ja ikkuna meni itsestään kiinni aina väillä. Joka kerta kun ikkuna meni kiinni niin säihkähdin asiaa suunnattomasti. Siinäkin oli kyseessä mielen mahtava voima eli ajattelin aivan liian paljon tuona aikoina mitä muut musta ajattelee. Koulumenestys kärsi myös siitä.

Kun olen erilainen ja kävelen oudosti ihmiset ottavat mut silmätikuksi. Valehtelisin jos väittäisin ettei minua olisi kiusattu vammani takia. Kiusaaminen oli pääasiassa huutelua ja kävelytyylini esittämistä. Ajattelin olevani liikaa että olen vammainen tai en kuulu joukkoon kun kävelen telineellä ja siksi minua kiusattiin.
Lukio ajoistani on jäänyt hyvät muistot. Sain henkilökohtaiseksi avustajaksi nuoren miehen joka auttoi minua kehittymään myös henkisellä tasolla ja kaikki ikävät asiat jäi taakse. Kouluarvosanat myös nousi ropisten.

Nykypäivänä minua ei kiinnosta mitä muut musta aattelee. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää kun mulla on sähkömopo. Ennen ajattelin että muut luulee etten pysty kävelemään ja jätinkin mopon käytön kokonaan yhdessä vaiheessa. Nyt mua ei kiinnosta mitä muut ajattelee asiasta ja tiiän olevani suht. sporttinen 💪
Nykyään oon avoin, sosiaalinen ja positiivinen mistä olen erityisen ylpeä ! Monet jotka eivät ole nähneet minua moneen vuoteen ovat huomanneet muutoksen mun henkisellä tasolla.
Tietysti aina löytyy petrattavaa ;)
Välillä jopa unohdan vammani kun on hyvät kaverit ovat ympärilläni 😎 .
Koitan olla hyvä ihminen, tuoda mahdollisimman paljon iloa kaikille ja olla hyvä esimerkki mistä ihmiset voivat ottaa mallia!
Kasvutarina jonka olen kokenut, on vaikuttanut minuun ihmisenä todella paljon. Sitä tunnetta on vaikea koota sanoiksi.

Pysykää positiivisina!

                                           Instagram joonatanpalkas



-Joonatan Pälkäs