Vammaisten ihmisten sosiaalisten suhteiden merkitys

Olin päivänä muutama käymässä ruokakaupassa, kun näin vanhan koulukaverini yläkoulusta.
Puhuimme niitä näitä ja sanoin opiskelevani sosionomiksi avoimessa korkeakoulussa.
Hän ei meinannut uskoa että opiskelen sosionomiksi ja oli hieman yllätynyt tiedosta.

Arasta ja ujosta liikuntarajoitteisesta pojasta oli kasvamassa sosiaalisesti lahjakas hitaasti mutta varmasti.
Hienoa, eikös vain?

Tässä blogipostauksessa kerron yleisesti sosiaalisten suhteiden merkityksestä vammaisille kuten myös mitä sosiaalisuus tarkoittaa mulle.


Usein moni vammainen tuntee itsensä yksinäiseksi koska vammaiseen ihmiseen on vaikeampi tutustua kun muihin ihmisiin ennakkoluulojen takia ja itsenäinen eläminen voi jäädä sosiaalisilta suhteiltaan kolkoksi
Mielialan suuret vaihtelut voivat olla ongelmana sosiaalisten suhteiden muodostamiseen ja siitä voi johtua yksinäisyyttä. Myös unihäiriöt, jotka johtuvat kivuista tai stressistä voivat saada vammaisen ihmisen syrjäytymään sosiaalisesta elämästä.
Jatkuva väsymyksen tunne saa kenet vaan passiiviseksi.

Elämässä tärkeäksi tunteminen voi olla vammaiselle vähäistä. Työttömyys on vammaisten keskuudessa erittäin suurta.
Usein työnantaja torjuu vammaisen ihmisen esimerkiksi ulkoisen olemuksen, epäselvän puheen tai pakkoliikkeiden takia.
Nämä samat asiat tulevat esille, kun vammainen ihminen koittaa tutustua uusiin ihmisiin
Näin vammainen ihminen voi tuntea itsensä hyödyttömäksi vaikka perhe ja ystävät olisikin hyvin tukena elämässä.

Ihmiset tutustuvat toisiin ihmisiin työn, koulun, harrastusten ja muiden verkostojen kautta.
Moni vammainen kuitenkin on työtön ja ei pysty harrastamaan mitään, missä näkisi ihmisiä.
Yleensä harrastuksiin osallistuminen on korjattavissa oman aktiivisuuden kautta ja aina voi soveltaa.
Myös vammaisen kuntouttamiseen voi mennä paljon aikaa päivässä, mikä voi vähentää aikaa sosiaalisessa elämässä.
Mulla kuluu aikaa kireyksien pitämisessä aisoissa noin 2-4 tuntia päivässä.

Luin paikallisesta lehdestä taannoin, kuinka tärkeää vammaiselle ihmiselle on osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja kuinka tärkeää osallisuus on.
Osallisuus voi olla hyvin pientä mutta kunhan vain kyseinen henkilö saa sosiaalista kanssakäymistä ja tärkeyden tuntemista, niin se on jo iso asia. Vapaaehtoistyö on hyvä esimerkki.
Pieni hetki suuri ilo :)


Sosiaaliset suhteet ovat minulle todella tärkeitä. Tunnen itseäni eläväksi kun saan olla ystävieni kanssa tekemisissä.
Se tunne, kun saa olla läsnä hyvien kavereiden kanssa on parasta. Olen siinä suhteessa onnekas että minulla paljon hyviä ystäviä.
Erittäin onnekas olen siitä että minulla on nykyään laaja kaveripiiri.
Koulukaverit, harrastuskaverit ja muut tuttavat ovat tuoneet mulle paljon uskoa ja tarkoitusta elämääni.

Monilla muilla vammaisilla eivät ole pullat näin hyvin uunissa.

Haluankin tulevassa sosionomi työssäni erikoistua vammaisten parissa työskentelyyn ja parantaa vammaisten asemaa yhteiskunnassa. Haluan myös rohkaista vammaista elämässä etenemiseen ja omiin vahvuuksiin luottamista vammasta riippumatta.
Jokaisella meillä on tarkoitus täällä maapallon päällä.
Myös vammaisilla :)


Kiitos vanhoille ja uusille kavereille että hengaatte mun kanssa vammasta riipppumatta! :)

Luodaan yhdessä uusia tarinoita!

Pysykää positiivisina!

-Joonatan