Tässä blogitekstissä aattelin kertoa ihmisten ennakkoluuloista hyvällä ja huonolla tapaa.
Olen kohdannut koko elämäni ennakkoluuloja. Liikuntarajoitteisena törmää jos jonkin sortin ihmisiin mutta meitä on moneksi.
Tässä muutama hyvä tarina aiheeseen liittyen lyhyesti ja ytimekkäästi.
Hiukan siis samaa asiaa mitä mun ekassa postauksessa :)
Olin viime joulukuussa käymässä työkkärillä. En tuntenut virkailijaa nimeltä jonka luo olin menossa asioimaan. Astuessani sisään toimistoon tämä kyseinen virkailia tuli auttamaan ovien kanssa että pääsen sisään.
Jo siinä huomasi kuinka hän ei oikein tiennyt miten suhtautua ihmiseen jolla on apuväline.
Kun pääsin hänen huoneeseen hän raivasi mulle tietä että varmasti pääsen sisään. No ei siinä vielä mitään mutta sen jälkeen kun hän alkoi selittämään ja puhumaan mulle asioita kuin pikkulapselle niin meinasi kiehahtaa.
Tämä peruskäsitys että kun sulla on apuväline niin sitten sä oot myös henkisesti vajaa. Se ärsyttää mua suunnattomasti.
Mä en tietenkään lannistunut ja koitin antaa itsestäni parhaan mahdollisen ensivaikutelman olemalla fiksu ja asiallinen.
Myös omalla positiivisuudellani sain rikottua tiettyjä ennakkoluuloja virkailijassa ja loppua kohden sain virkailiaan luotua kuvan että olen tarpeeksi fiksu.
Loppu hyvin kaikki hyvin mutta siinä huomattiin kuinka ennakkoluuloisia ihmiset voivat olla.
Olen nyt toiminut kolme ja puoli vuotta jalkapalloseura FC KuRan general managerina. Kun aloitin hommat huomasin kuinka ennakkoluuloisia ihmiset voivat olla siitä etten pystyisi hoitamaan johtajan hommia. Ja tämäkin vain siitä että kävelen telineellä hassusti.
Nyt siis tarkoitan turnauksien järjestäjiä, tuomareita tai muiden joukkuiden pelaajia. Olen kuitenkin omalla asenteellani, aurinkoisuudellani ja teoillani näyttänyt että olen varsin kykenevä hommaan.
Nykyään olen jo tuttu naama Porin harrastejalkapallon piireissä ja ihmiset kohtelevat mua tasavertaisina muiden rinnoilla.
Olin tuossa päivänä muutamana salilla treenaamassa. Odotimme avustajani kanssa pääsyä jalkaprässiin kun se oli varattu. Tämä kyseinen kaveri näki että odotimme pääsyä laitteeseen.
Kun hän oli tehnyt sarjansa ja nousi ylös seisomaan niin hän katsoi vain ja ainoastaan avustajaani sanomalla: "voit mennä". Ei mitään katsekontaktia muhun vaikka koitin saada katsekontaktin.
Avustajani oli siis farkut jalassa eikä yhtään sen näköinen että treenaisi.
Kumpikohan meistä oli se kuka treenasi ? :D
Tämäkin kyseinen kaveri luuli varmaan etten ymmärrä yhtään mistään mitään.
Tänä keväänä jatkoin opintoja avoimessa sosionomi alaan liittyen. Pääsin muiden päiväopiskelijoiden kanssa samoille tunneille. Näistä opiskelijoista huomaa sen etteivät he mitenkään sen erityisemmin ihmettele tai kerää ennakkoluuloja vaan kohtelevat mua tasavertaisena. Enemminkin mulla oli ennakkoluuloja heitä koska luulin että heillä olisi ollut isoja ennakkoluuloja mua kohtaan :D
Se on hienoa että kuitenkin löytyy ihmisiä jotka ovat ennakkoluulottomia kuin toiset.
Eihän se teline tarkoita sitä ettei pää toimisi :)
Pysykää positiivisina !!
- Joonatan
 |
| Soveltavan liikunnan kurssi Samkilla :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti