Monet teistä on nyt viime aikoina kysellyt millaista oli olla Linnan juhlissa.
Tässä blogitekstissä kerron pääpiirteet päivän tapahtumista ja mitkä fiilikset Linnan esteettömyydestä jäi liikuntarajoitteisen näkökulmasta.
Alan jo ehkä olemaan kyllästynyt kertomaan tätä tarinaa mutta kun en ole vähään aikaan kirjoittanut mitään, niin tässäpä hyvä aihe :D
Lähdettiin sinä keskiviikkoisena aamupäivänä Jukan kanssa suunnistamaan kohti Helsinkiä.
Matka Helsinkiin meni totuttuun tapaan Forssan Autokeitaan kautta, jossa söimme maittavan itsenäisyyspäivä lounaan.
Helsinkiin saavuimme noin neljältä iltapäivällä ja jo silloin huomasimme poliiseja keskustassa pitämässä yleistä järjestystä yllä. Muutama muukin näytti tulevan juhlimaan Suomen 100-vuotista taivalta.
Löydettyämme parkkipaikan saavuimme Sokos Hotel Vaakunaan, josta olin varannut meille invahuoneen. Kysyin Vaakunasta taksia ennakkovaraukseen mutta respan työntekijä sanoi, ettei taksi välttämättä tule koska muutama muukin oli varauksia tehnyt.
Päätimme, että menemme hyvissä ajoin läheiselle taksitolpalle odottamaan taksia.
Saatuani frakkini päälle Jukan suurella avustuksella (kiitos siitä) ja Jukka oli myös saanut puvunsa päälle, suuntasimme kohti taksitolppaa.
Saimme taksin lähes tulkoon heti ja iltamme Linnassa oli pian alkamassa.
Saavuimme Linnaan hyvissä ajoin vähän ennen puoli kahdeksaa. Mariankadulla oli ramppi, josta liikuntarajoitteiset ihmiset pystyivät helposti menemään.
Presidentinlinnassa oli myös hyvin huomioitu meikäläisiä, ettei tarvinnut jonotella ulkona vaan pääsimme Jukan kanssa jonon ohi.
Pääsimme sisään kirjastoon, jossa oli muita ansioituneita nuoria eri maakunnista. Tunnelma oli jännittynyt mutta innokas. Itseänikin jännitti jonkun verran vaikka ei sitä ei tv-kameroista huomannutkaan.
Kun meidän vuoro tuli, niin hermoistuin entisestään. Vasta kun näin ihmisiä ylhäällä parvella, niin rauhoituin selkeästi. Tää oli once in a lifetime - juttu, joten päätin, että nyt nautitaan.
Tasavallan presidentin Sauli Niinistö ja hänen puolisonsa Jenni Haukion kättely meni mielestäni hyvin. Tuntui, että aika olisi pysähtynyt.
Siinä minä, Joonatan Pälkäs seisoi presidentin edessä valmiina kättelemään Sauli Niinistöä. Kunnia asia, mitä en ikinä voi unohtaa.
Kättellyn ollessa ohi kaarsimme kohti Linnan ihmispaljoutta. Tulimme käytävällä, jossa ihmisiä riitti.
Viereistä huoneesta käveli ulos formula legenda Mika Häkkinen, joka kylmän viileästi katsoi minua ja sanoi: "Moro!".
Vastasin takaisin ja sanoin perään hyvää itsenäisyyspäivää.
Julkimoista näin kiekkoilijat Saku Koivun, Kimmo Timosen ja Teemu Selänteen, joka oikeen taputti olkapäälle samomalla samalla hyvää itsenäisyyspäivää.
Myös muita urheilijoita kuten Marcus Grönholm, Kimi Räikkönen ja Jani Sievinen, jonka kanssa juttelin jonkun aikaa ja kehuin hänen uraansa.
Poliitikkoja oli tietysti kanssa paikalla kuten Petteri Orpo, Pekka Haavisto, Eero Heinäluoma, Matti Vanhanen ja Paavo Arhinmäki.
Lista on niin pitkä, että tämä saa nyt riittää :D
Tunnelma Linnan käytävillä oli erittäin lämmin, kun satoja ihmisiä on samassa tilassa.
Monet meinasivat kompastella telineeseeni ja jonkun rouvan hame jäi telineeseeni kiinni mutta se ei kenenkään tunnelmaa pilannut. Kiersimme Linnaa ympäri ja koitimme bongailla julkkiksia siinä samalla. Linnassa oli aika helppo liikkua sitten kuitenki. Sopu sijaa antaa.
Boolia tuli maisteltua ja se olikin erittäin "raikasta".
Ruokaan emme koskaan päässeet käsiksi mutta se ei tunnelmaa latistanut.
Satakunnan kansan kanssa oli sovittu, että he tekisivät jonkun jutun musta. Näin myös kävi ja pääsin oikeen lehteen saakka (jälleen kerran). Myös YLE halusi ottaa pari kuvaa meistä ansioituneista nuorista.
Melkoista media pyöritystä eikö vain?
Linnassa tuntui siltä, ettei kukaan sinne tullut kehumaan omista saavutuksistaan, vaan me kaikki oltiin tultu sinne juhlimaan satavuotiasta Suomea. Kaikki olivat samalla viivalla.
Ihmiset olivat todella ystävällisiä eikä mitään ennakkoluuloja ihmisillä näyttänyt olevan.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin nämäkin juhlat päättyivät musiikin loppuessa yhdentoista aikoihin. Pääsimme lähtemään ennen pahinta ruuhkaa.
Saimme taksin nopeasti koska se oli huomioitu ettei liikuntarajoitteisten tarvinnut kauan taksia odotella.
Pääsimme hotellille vähän ennen kahtatoista ja Jukka haki vielä vähän pikaruokaa.
Menimme nukkumaan haltioissamme ja onnellisina siitä että meidän iltamme oli ollut yksi ikimuistoisimmista ja parhaista illoista, jota emme ikinä unohda.
Mutta nyt rakkaat lukijat case Linnan juhlat on closed!
-Joonatan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti