Vammaisten ihmisten sosiaalisten suhteiden merkitys

Olin päivänä muutama käymässä ruokakaupassa, kun näin vanhan koulukaverini yläkoulusta.
Puhuimme niitä näitä ja sanoin opiskelevani sosionomiksi avoimessa korkeakoulussa.
Hän ei meinannut uskoa että opiskelen sosionomiksi ja oli hieman yllätynyt tiedosta.

Arasta ja ujosta liikuntarajoitteisesta pojasta oli kasvamassa sosiaalisesti lahjakas hitaasti mutta varmasti.
Hienoa, eikös vain?

Tässä blogipostauksessa kerron yleisesti sosiaalisten suhteiden merkityksestä vammaisille kuten myös mitä sosiaalisuus tarkoittaa mulle.


Usein moni vammainen tuntee itsensä yksinäiseksi koska vammaiseen ihmiseen on vaikeampi tutustua kun muihin ihmisiin ennakkoluulojen takia ja itsenäinen eläminen voi jäädä sosiaalisilta suhteiltaan kolkoksi
Mielialan suuret vaihtelut voivat olla ongelmana sosiaalisten suhteiden muodostamiseen ja siitä voi johtua yksinäisyyttä. Myös unihäiriöt, jotka johtuvat kivuista tai stressistä voivat saada vammaisen ihmisen syrjäytymään sosiaalisesta elämästä.
Jatkuva väsymyksen tunne saa kenet vaan passiiviseksi.

Elämässä tärkeäksi tunteminen voi olla vammaiselle vähäistä. Työttömyys on vammaisten keskuudessa erittäin suurta.
Usein työnantaja torjuu vammaisen ihmisen esimerkiksi ulkoisen olemuksen, epäselvän puheen tai pakkoliikkeiden takia.
Nämä samat asiat tulevat esille, kun vammainen ihminen koittaa tutustua uusiin ihmisiin
Näin vammainen ihminen voi tuntea itsensä hyödyttömäksi vaikka perhe ja ystävät olisikin hyvin tukena elämässä.

Ihmiset tutustuvat toisiin ihmisiin työn, koulun, harrastusten ja muiden verkostojen kautta.
Moni vammainen kuitenkin on työtön ja ei pysty harrastamaan mitään, missä näkisi ihmisiä.
Yleensä harrastuksiin osallistuminen on korjattavissa oman aktiivisuuden kautta ja aina voi soveltaa.
Myös vammaisen kuntouttamiseen voi mennä paljon aikaa päivässä, mikä voi vähentää aikaa sosiaalisessa elämässä.
Mulla kuluu aikaa kireyksien pitämisessä aisoissa noin 2-4 tuntia päivässä.

Luin paikallisesta lehdestä taannoin, kuinka tärkeää vammaiselle ihmiselle on osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja kuinka tärkeää osallisuus on.
Osallisuus voi olla hyvin pientä mutta kunhan vain kyseinen henkilö saa sosiaalista kanssakäymistä ja tärkeyden tuntemista, niin se on jo iso asia. Vapaaehtoistyö on hyvä esimerkki.
Pieni hetki suuri ilo :)


Sosiaaliset suhteet ovat minulle todella tärkeitä. Tunnen itseäni eläväksi kun saan olla ystävieni kanssa tekemisissä.
Se tunne, kun saa olla läsnä hyvien kavereiden kanssa on parasta. Olen siinä suhteessa onnekas että minulla paljon hyviä ystäviä.
Erittäin onnekas olen siitä että minulla on nykyään laaja kaveripiiri.
Koulukaverit, harrastuskaverit ja muut tuttavat ovat tuoneet mulle paljon uskoa ja tarkoitusta elämääni.

Monilla muilla vammaisilla eivät ole pullat näin hyvin uunissa.

Haluankin tulevassa sosionomi työssäni erikoistua vammaisten parissa työskentelyyn ja parantaa vammaisten asemaa yhteiskunnassa. Haluan myös rohkaista vammaista elämässä etenemiseen ja omiin vahvuuksiin luottamista vammasta riippumatta.
Jokaisella meillä on tarkoitus täällä maapallon päällä.
Myös vammaisilla :)


Kiitos vanhoille ja uusille kavereille että hengaatte mun kanssa vammasta riipppumatta! :)

Luodaan yhdessä uusia tarinoita!

Pysykää positiivisina!

-Joonatan

Ihmisten ennakkoluulot vammaista kohtaan

Heippa kaikille!

Tässä blogitekstissä aattelin kertoa ihmisten ennakkoluuloista hyvällä ja huonolla tapaa.
Olen kohdannut koko elämäni ennakkoluuloja. Liikuntarajoitteisena törmää jos jonkin sortin ihmisiin mutta meitä on moneksi.
Tässä muutama hyvä tarina aiheeseen liittyen lyhyesti ja ytimekkäästi.
Hiukan siis samaa asiaa mitä mun ekassa postauksessa :)


Olin viime joulukuussa käymässä työkkärillä. En tuntenut virkailijaa nimeltä jonka luo olin menossa asioimaan. Astuessani sisään toimistoon tämä kyseinen virkailia tuli auttamaan ovien kanssa että pääsen sisään.
Jo siinä huomasi kuinka hän ei oikein tiennyt miten suhtautua ihmiseen jolla on apuväline.
Kun pääsin hänen huoneeseen hän raivasi mulle tietä että varmasti pääsen sisään. No ei siinä vielä mitään mutta sen jälkeen kun hän alkoi selittämään ja puhumaan mulle asioita kuin pikkulapselle niin meinasi kiehahtaa.
Tämä peruskäsitys että kun sulla on apuväline niin sitten sä oot myös henkisesti vajaa. Se ärsyttää mua suunnattomasti.

Mä en tietenkään lannistunut ja koitin antaa itsestäni parhaan mahdollisen ensivaikutelman olemalla fiksu ja asiallinen.
Myös omalla positiivisuudellani sain rikottua tiettyjä ennakkoluuloja virkailijassa ja loppua kohden sain virkailiaan luotua kuvan että olen tarpeeksi fiksu.
Loppu hyvin kaikki hyvin mutta siinä huomattiin kuinka ennakkoluuloisia ihmiset voivat olla.


Olen nyt toiminut kolme ja puoli vuotta jalkapalloseura FC KuRan general managerina. Kun aloitin hommat huomasin kuinka ennakkoluuloisia ihmiset voivat olla siitä etten pystyisi hoitamaan johtajan hommia. Ja tämäkin vain siitä että kävelen telineellä hassusti.
Nyt siis tarkoitan turnauksien järjestäjiä, tuomareita tai muiden joukkuiden pelaajia. Olen kuitenkin omalla asenteellani, aurinkoisuudellani ja teoillani näyttänyt että olen varsin kykenevä hommaan.

Nykyään olen jo tuttu naama Porin harrastejalkapallon piireissä ja ihmiset kohtelevat mua tasavertaisina muiden rinnoilla.

Olin tuossa päivänä muutamana salilla treenaamassa. Odotimme avustajani kanssa pääsyä jalkaprässiin kun se oli varattu. Tämä kyseinen kaveri näki että odotimme pääsyä laitteeseen.
Kun hän oli tehnyt sarjansa ja nousi ylös seisomaan niin hän katsoi vain ja ainoastaan avustajaani sanomalla: "voit mennä". Ei mitään katsekontaktia muhun vaikka koitin saada katsekontaktin.
Avustajani oli siis farkut jalassa eikä yhtään sen näköinen että treenaisi.
Kumpikohan meistä oli se kuka treenasi ? :D

Tämäkin kyseinen kaveri luuli varmaan etten ymmärrä yhtään mistään mitään.


Tänä keväänä jatkoin opintoja avoimessa sosionomi alaan liittyen. Pääsin muiden päiväopiskelijoiden kanssa samoille tunneille. Näistä opiskelijoista huomaa sen etteivät he mitenkään sen erityisemmin ihmettele tai kerää ennakkoluuloja vaan kohtelevat mua tasavertaisena. Enemminkin mulla oli ennakkoluuloja heitä koska luulin että heillä olisi ollut isoja ennakkoluuloja mua kohtaan :D



Se on hienoa että kuitenkin löytyy ihmisiä jotka ovat ennakkoluulottomia kuin toiset.
Eihän se teline tarkoita sitä ettei pää toimisi :)

Pysykää positiivisina !!

- Joonatan

Soveltavan liikunnan kurssi Samkilla :)