maanantai 25. heinäkuuta 2016
Henkinen kasvutarina
Hyvää kesäistä iltaa sinne kotisohville! 😎🌞
Kesä on jo pitkällä ja koulujen alku lähenee väjäämättä. Tässä blogitekstissä palaan ajassa taakseppäin omiin koulumuistoihini. Kerron myös hieman miten omat ajatukset vaikuttivat miten suhtauduin omaan vammaani yläkoulussa ja miten suhtaudun siihen nykypäivänä.
Yläkoulu oli mulle vaikeaa aikaa. En ollut sujut itseni kanssa ja se näkyi jokapäiväisessä elämässäni. Kärsein lievästä ahdistuneisuushäiriöstä joka sai oloni araksi ja epävarmaksi.
Vaikka kavereita riitti niin silti tunsin itseni epävarmaksi ja en ollut sinut vammani kanssa. Olin myös hyvin sulkeutunut ihminen tuona aikoina joka näkyi miten kohtelin muita ihmisiä.
Olen kova säikkymään mikä näkyi voimakkaasti murrosikänä. Saatoin pelästyä ihan pikkuasioita mikä sai luokkakaverini naureskelemaan minun käyttäytymistäni.
Aloin pelkämään että pelästyn, niin silloin "hyppäsin" vielä enemmän kuin normaalisti.
Muistan erään matikan tunnin kun istuin luokassa ja ikkuna oli auki vieressäni. Ulkona tuuli ja ikkuna meni itsestään kiinni aina väillä. Joka kerta kun ikkuna meni kiinni niin säihkähdin asiaa suunnattomasti. Siinäkin oli kyseessä mielen mahtava voima eli ajattelin aivan liian paljon tuona aikoina mitä muut musta ajattelee. Koulumenestys kärsi myös siitä.
Kun olen erilainen ja kävelen oudosti ihmiset ottavat mut silmätikuksi. Valehtelisin jos väittäisin ettei minua olisi kiusattu vammani takia. Kiusaaminen oli pääasiassa huutelua ja kävelytyylini esittämistä. Ajattelin olevani liikaa että olen vammainen tai en kuulu joukkoon kun kävelen telineellä ja siksi minua kiusattiin.
Lukio ajoistani on jäänyt hyvät muistot. Sain henkilökohtaiseksi avustajaksi nuoren miehen joka auttoi minua kehittymään myös henkisellä tasolla ja kaikki ikävät asiat jäi taakse. Kouluarvosanat myös nousi ropisten.
Nykypäivänä minua ei kiinnosta mitä muut musta aattelee. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää kun mulla on sähkömopo. Ennen ajattelin että muut luulee etten pysty kävelemään ja jätinkin mopon käytön kokonaan yhdessä vaiheessa. Nyt mua ei kiinnosta mitä muut ajattelee asiasta ja tiiän olevani suht. sporttinen 💪
Nykyään oon avoin, sosiaalinen ja positiivinen mistä olen erityisen ylpeä ! Monet jotka eivät ole nähneet minua moneen vuoteen ovat huomanneet muutoksen mun henkisellä tasolla.
Tietysti aina löytyy petrattavaa ;)
Välillä jopa unohdan vammani kun on hyvät kaverit ovat ympärilläni 😎 .
Koitan olla hyvä ihminen, tuoda mahdollisimman paljon iloa kaikille ja olla hyvä esimerkki mistä ihmiset voivat ottaa mallia!
Kasvutarina jonka olen kokenut, on vaikuttanut minuun ihmisenä todella paljon. Sitä tunnetta on vaikea koota sanoiksi.
Pysykää positiivisina!
Instagram joonatanpalkas
-Joonatan Pälkäs
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
Esteettömyys - yhteiskunnan ihailtava arvo
Moikka kaikki !
Huomasin juuri kun mä selasin blogin lukijamäärää että yli 3000 lukijaa! Tuhannesti kiitos kaikille lukijoilleni . Oon saanut paljon positiivista palautetta "kentältä" . Kehut lämmittää nuoren miehen sydäntä hyvin paljon :)
Syy miksen ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan on se, että aihe josta kirjottaa on ollut hukassa mutta I'm back :D.
Sitten aiheeseen.
Esteettömyys alkaa olemaan nyky yhteiskunnassa jo tuttu näky. Ravintolat, leffateatterit, kaupat ja julkiset kulkuvälineet ovat hyvin ottaneet huomioon liikuntarajoitteiset ihmiset.
Silti löytyy paikkoja joissa esteetöntä liikkumista ei ole huomioitu.
Osallistuin huhti-toukokuussa Liikunta & Osallisuus - hankkeeseen jossa pohdittiin esteetöntä liikuntaa Porissa. Toin oman kantani asiaan kertomalla että monet liikuntapaikat ei ole esteettömiä. Siinä ohimennen kerroin kuinka monet ravintolat Porissa eivät ole ajatelleet liikuntarajoitteisia ihmisiä. Monista paikoista puuttuu kunnolliset hissit ja invavessojen vähäisyys on huolestuttavaa.
Liikunta ja ruokahan kävelevät aina käsi kädessä :)
Sain paljon kehuja kun toin oman näkemykseni asioihin. Ihmiset eivät osaa ajatella asiaa täydellisesti ellei sitä ole itse kokenut. Toivottavasti syksyllä saamme esteettömyyttä vietyä jo käytäntöön!
Leffojen katseleminen tuo ihmisille uusia näkökulmia elämään. Leffateattareiden ongelmana on portaat salien penkeille. Jos haluat mennä ylös istumaan niin ei ainakaa pyörätuolissa istuva sinne pääse. Teattereissa kuitenki on erikseen pyörätuolikatsomo mutta en ainakaan itse tykkäisi katsoa leffaa hirveän läheltä.
Asia, joka on tullut jo monessa mun blogikirjoituksessa vastaan on baarit/yökerhot.
Isona ongelmana koen baarien vaikean liikkumisen. Tykkäisin kierrellä monessa baarissa illan aikana mutta tiedän ettei monissa paikoissa ei ole huomioitu liikuntarajoitteisia. Invavessoista puhumattakaan
Iso kiitos Porin cabaretille , joka hyvänä esimerkkinä ajattelee liikuntarajoitteisia ihmisiä.
Näiden vuosien aikana en ole nähnyt kuin yhden ihmisen baarissa, joka myös liikkuu apuvälineellä. Uskon että liikuntarajoitteita nuoria aikuisia on enemmän mutta he eivät tule baareihin koska esteettömyyttä ei ole huomioitu. Toistan itseäni mutta
invavessojen puuttuminen on iso ongelma. Siinä baareille/yökerhon omistajille miettimisen aihetta!
Esteettömyys pitäisi olla jokaisen julkisen paikan ihanne. Perus arvo, joka tuo paikalle hyvän maineen. Liikuntarajoitteiset ihmiset pitäisi näkyä enemmän katukuvassa koska olemmehan ihmisiä muiden joukossa. Tekemällä paikoista esteettömiä, saamme liikuntarajoitteiset ihmiset paremmin esille. Liikunta & Osallisuus hankkeen haastatteluani lainaten : " Voi kun saisi vammaisuudesta tehtyä niin coolia , että liikuntapaikat, ravintolat, leffateatterit ja muut vastaavat kilpailisivat hyvin toimivista esteettömistä tiloista ilman, että siitä tehdään numeroa."
Kuvassa olen äitini kanssa Tampereella Moro sky barissa, jossa liikuntarajoitteiset ihmiset hyvin huomioitu :)
Pysykää positiivisina!!
- Joonatan Pälkäs
Instagram : joonatanpalkas
Huomasin juuri kun mä selasin blogin lukijamäärää että yli 3000 lukijaa! Tuhannesti kiitos kaikille lukijoilleni . Oon saanut paljon positiivista palautetta "kentältä" . Kehut lämmittää nuoren miehen sydäntä hyvin paljon :)
Syy miksen ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan on se, että aihe josta kirjottaa on ollut hukassa mutta I'm back :D.
Sitten aiheeseen.
Esteettömyys alkaa olemaan nyky yhteiskunnassa jo tuttu näky. Ravintolat, leffateatterit, kaupat ja julkiset kulkuvälineet ovat hyvin ottaneet huomioon liikuntarajoitteiset ihmiset.
Silti löytyy paikkoja joissa esteetöntä liikkumista ei ole huomioitu.
Osallistuin huhti-toukokuussa Liikunta & Osallisuus - hankkeeseen jossa pohdittiin esteetöntä liikuntaa Porissa. Toin oman kantani asiaan kertomalla että monet liikuntapaikat ei ole esteettömiä. Siinä ohimennen kerroin kuinka monet ravintolat Porissa eivät ole ajatelleet liikuntarajoitteisia ihmisiä. Monista paikoista puuttuu kunnolliset hissit ja invavessojen vähäisyys on huolestuttavaa.
Liikunta ja ruokahan kävelevät aina käsi kädessä :)
Sain paljon kehuja kun toin oman näkemykseni asioihin. Ihmiset eivät osaa ajatella asiaa täydellisesti ellei sitä ole itse kokenut. Toivottavasti syksyllä saamme esteettömyyttä vietyä jo käytäntöön!
Leffojen katseleminen tuo ihmisille uusia näkökulmia elämään. Leffateattareiden ongelmana on portaat salien penkeille. Jos haluat mennä ylös istumaan niin ei ainakaa pyörätuolissa istuva sinne pääse. Teattereissa kuitenki on erikseen pyörätuolikatsomo mutta en ainakaan itse tykkäisi katsoa leffaa hirveän läheltä.
Asia, joka on tullut jo monessa mun blogikirjoituksessa vastaan on baarit/yökerhot.
Isona ongelmana koen baarien vaikean liikkumisen. Tykkäisin kierrellä monessa baarissa illan aikana mutta tiedän ettei monissa paikoissa ei ole huomioitu liikuntarajoitteisia. Invavessoista puhumattakaan
Iso kiitos Porin cabaretille , joka hyvänä esimerkkinä ajattelee liikuntarajoitteisia ihmisiä.
Näiden vuosien aikana en ole nähnyt kuin yhden ihmisen baarissa, joka myös liikkuu apuvälineellä. Uskon että liikuntarajoitteita nuoria aikuisia on enemmän mutta he eivät tule baareihin koska esteettömyyttä ei ole huomioitu. Toistan itseäni mutta
invavessojen puuttuminen on iso ongelma. Siinä baareille/yökerhon omistajille miettimisen aihetta!
Esteettömyys pitäisi olla jokaisen julkisen paikan ihanne. Perus arvo, joka tuo paikalle hyvän maineen. Liikuntarajoitteiset ihmiset pitäisi näkyä enemmän katukuvassa koska olemmehan ihmisiä muiden joukossa. Tekemällä paikoista esteettömiä, saamme liikuntarajoitteiset ihmiset paremmin esille. Liikunta & Osallisuus hankkeen haastatteluani lainaten : " Voi kun saisi vammaisuudesta tehtyä niin coolia , että liikuntapaikat, ravintolat, leffateatterit ja muut vastaavat kilpailisivat hyvin toimivista esteettömistä tiloista ilman, että siitä tehdään numeroa."
Kuvassa olen äitini kanssa Tampereella Moro sky barissa, jossa liikuntarajoitteiset ihmiset hyvin huomioitu :)
Pysykää positiivisina!!
- Joonatan Pälkäs
Instagram : joonatanpalkas
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)